Oikeus vähentää arvonlisävero – vai onko sittenkään?

Arvonlisäveron vähennysoikeudesta on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu runsaasti. Tällä kertaa ei puhutakaan yleiskuluista, vaan henkilö- ja pakettiautojen yksityiskäytöstä.

Vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitusta tavarasta tai palvelusta saa vähentää arvonlisäveron vain siltä osin, kun sitä käytetään tässä tarkoituksessa. Vähennykseen oikeuttavalla toiminnalla tarkoitetaan arvonlisäveroverolaissa tarkoitettua verollista liiketoimintaa. Pääsääntöisesti hankittuun tavaraan tai palveluun kohdistuessa yksityiskäyttöä, johtaa se alun perin tehdyn vähennykseen oikaisemiseen. Mikäli ostohetkellä on jo selvää, että hankintaa tullaan käyttämään myös vähennykseen oikeuttamattomassa toiminnassa, niin alkuperäinen vähennys tulisi tehdä tässä samassa suhteessa.

Päivittäin liikenteessä näkee pakettiautoja, joista osa on teipattu yrityksen logoilla ja osa ei. Yhteistä suurimalle osalle näistä pakettiautoista on se, että ne on hankittu yrityksen liiketoiminnan käyttöön ja niiden hankintahinnan sisältämä arvonlisävero on vähennetty kokonaisuudessaan. Arvonlisävero on vähennetty kokonaan, vaikka lähes jokaisessa tapauksessa on selvää jo ostohetkellä, että autoa käytetään myös yksityisajoissa, esimerkiksi työntekijän asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Ymmärrettävästi vähennys on tässä tapauksessa helpoin tehdä ostohetkellä täysimääräisenä, sillä yksityiskäytön osuus on huomattavasti helpompi todeta jälkikäteen kuin yrittää arvioida sen osuutta ostohetkellä. Pakettiauton yksityiskäytön myötä yritys tilittää oman käytön veroa, vaikka pikemminkin kyseessä on alkuperäisen vähennyksen oikaiseminen.

Oman käytön veron maksamisen välttämiseksi yrittäjä voi ostohetkellä päättää vähentävänsä ostohinnan sisältämästä verosta esimerkiksi vain 90 prosenttia sillä perusteella, että kymmenesosa auton käytöstä on yksityiskäyttöä. Tämä päätös kuitenkin rajoittaisi jatkossa tehtäviä vähennyksiä. Nimittäin kaikki ostohetken jälkeiset pakettiautoon kohdistuvat kulut olisivat vähennyskelpoisia vain samassa suhteessa.  Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että alkuperäistä vähennystä voidaan oikaista myöhemmin toteutuneen yksityiskäytön mukaan. Toki vaiva on huomattavasti pienempi, jos vähennys olisi tehty heti alkuun täysimääräisesti.

Huomioida kannattaa myös se, että vähäisen oman käytön verottomuussäännöstä ei voida soveltaa yksityiskäytön osalta, mikäli alkuperäinen vähennyksen yhteydessä on huomioitu mahdollinen yksityiskäyttö. Omaa käyttöä koskevia säännöksiä ei voida soveltaa, koska vähennystä yksityiskäytön osalta ei ole tehty.

Entäpä sitten henkilöautojen kanssa?

Henkilöautojen osalta verotuskäytäntö on ollut aina varsin tiukka. Verottajan tiukka linja perustuu arvonlisäverolain vähennysoikeutta rajoittavaan säännökseen. Usein rajoituksen alainen kulu todellisuudessa liittyy yrityksen vähennykseen oikeuttavaan toimintaan, mutta näille kuluille on tyypillistä niiden huomattava yksityiskäyttö. Lain soveltamisen helpottamiseksi ja hallinnollisten kulujen rajoittamiseksi, nämä kulut niputettiin yhteen ja määrättiin arvonlisäverolain 114 §:n nojalla vähennyskelvottomiksi. Lainkohdan mukaan henkilöautoksi rekisteröidyn kulkupelin ostohinnan sisältämä arvonlisävero on vähennyskelvoton.

Vähennyksen henkilöautosta saa kuitenkin tehdä, jos se on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön tai auto on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen. Sääntö on varsin selkeä, mutta aiheuttaa päänvaivaa yritysten keskuudessa.

Jos yritys on ostamassa henkilöautoa oman verollisen liiketoimintansa käyttöön, mutta jo ostohetkellä on tiedossa, että autoon kohdistuu yksityiskäyttöä, tulisi lainkohtaa tiukasti tulkiten tämän olla este koko vähennykselle. Mikäli autosta tehdään ostohetkellä täysimääräinen vähennys, mutta se luovutetaan hetkeksikin työntekijän yksityisajoja varten, katsotaan henkilöauton otetun vähennykseen oikeuttamattomaan käyttöön. Tästä syystä vähennysoikeus menetetään kokonaan, eikä vaan yksityiskäytön osalta. Tämän tiukan linjan takia monessa henkilöautossa oli takakontissa tyhjä laatikko todisteeksi työajosta tai jälkikäteen ajopäiväkirjaa täytettäessä ajo merkitään työajoksi. Molemmat ovat hyviä esimerkkejä puutteellisesta ennakoinnista ja suunnittelusta.

Näin ankara verottaja ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa, vaikka auto ei käytettäisikään kokonaisuudessaan vähennykseen oikeuttavassa käytössä.  Henkilöauto on voitu hankkia myös taksikäyttöön, ajo-opetukseen, vuokrattavaksi tai edelleen myytäväksi. Näissä tapauksissa henkilöauton ostaja on oikeutettu vähentämään arvonlisäveron.  Auton vuokraamisella työntekijöille on pyritty vähentämään mm. henkilökunnan työsuhdeautojen arvonlisäveroja – ilman menestystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

7.11.2017

Joko olet käynyt katsomassa paljonko naapurisi tienaa?

Paras tapa saada tietää kuinka paljon naapurisi saa palkka on…

4.11.2017

Maahantuonnin arvonlisäverotus – tämä sinun täytyy tietää!!!

Vuodenvaihteessa muuttuu muukin kuin vuosiluku, sillä tavaran maahantuonnin arvonlisäverotusvastuu siirtyy…

5.4.2017

Oikeus vähentää arvonlisävero – vai onko sittenkään?

Arvonlisäveron vähennysoikeudesta on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu runsaasti. Tällä…

10.3.2017

Mintter Meets: Omistajanvaihdos – suunnitelmasta käytäntöön 3.4.2017

Mintter meets on Mintter Oy:n järjestämä ajankohtaistilaisuus, jossa käsitellään omien…

7.3.2017

Aggressiivinen verosuunnittelu halutaan kieltää, mutta mitä se tarkoittaa?

Aggressiivinen verosuunnittelu on viime vuosien aikana kasvanut muoti-ilmaisuksi vero- ja…

23.2.2017

EU:n veronkiertodirektiivi kesyttämään aggressiivista verosuunnittelua

Viime vuosien aikana veron kiertämisen torjuminen on noussut keskeiseksi agendaksi…

4.1.2017

Arvonlisäveron veroilmoituksen korjausmenettely muuttuu – ole tarkkana!

Arvonlisäveron veroilmoituksen virheet korjataan jatkossa uudella korvaavalla ilmoituksella. Korjaus tulee…

Please leave this field empty.