Aggressiivinen verosuunnittelu halutaan kieltää, mutta mitä se tarkoittaa?

Aggressiivinen verosuunnittelu on viime vuosien aikana kasvanut muoti-ilmaisuksi vero- ja talouspolitiikkaa käsittelevissä keskusteluissa. Taistelussa verojen välttelyä vastaan eräs konkreettinen tuotos, jonka verosuunnittelua ja veron kiertämistä koskeva problematiikka on saanut aikaiseksi, on aikaisemmin blogissammekin esitelty veronkiertodirektiivi.

Mitä sitten oikein halutaan kieltää?

Kansainvälisesti ja kotimaisesti vakiintuneen, joskin käsitteiltään hieman keskikertaisen, jaottelun mukaan verorasituksen minimointia tarkastellaan kolmella portaalla. Alimmalla portaalla on verosuunnittelu (tax planning), joka on sallittua verorasituksen minimointia, toisella rapulla on veron kiertäminen (tax avoidance) joka on vero-oikeudellisesti kiellettyä veron minimointia ja ylimmällä rapulla on vero vilppi (tax evasion), joka on tällä karkealla jaottelulla rikosoikeudellisestikin rangaistavaa verorasituksen pienentämistä. Näistä lähtökohdista on selvää, että kieltämisen kohteena on jotain, joka kuuluu ensimmäiselle rapulle.

Terminä verosuunnittelu kuvaa tilannetta sangen heikosti, koska ilmaisuna se viittaa nimenomaan suunnitteluun, jonka seurauksena vasta ryhdytään tiettyihin toimiin.

Vasta nämä toimet sitten ovat joko sallittuja tai kiellettyjä. Pohjimmiltaan tällä pseudokategorian ilmaisulla — aggressiivinen verosuunnittelu — joka nyt halutaan siis kieltää, viitataan tällä hetkellä sallittuun menettelyyn, joka halutaan nostaa sallitun verosuunnittelun rapulta kielletyn toiminnan rapulle. Kyse on tällöin veron kiertämissäännösten tai muiden veron minimointi torjuvien säännösten soveltamisalan laajentamisesta ja vastaavasti sallitun verosuunnittelun alueen pienentämisestä. Pohjimmiltaan tämä tavoite lienee saavutettavissa vain kiristämällä ruuvia lain soveltamisessa.

Paikoin on keskusteltu myös avoimien veron kiertämistä koskevien säännösten soveltuvuudesta ja oikeutuksesta osana verojärjestelmiä. EU:n alueella tämä keskustelu lienee tullut direktiivin myötä tältä erää jonkinasteiseen päätökseen. Yleistä veronkiertosäännöstä kritisoidaan verotuksen heikosta ennustettavuudesta ja oikeusvarmuudesta sekä tätä kautta aiheutuvasta lisärasitteesta elinkeinotoiminnalle. Mikäli veron kiertämisen torjuminen nähdään ja hyväksytään oikeusperiaatteena, kuten oletettavaa on, niin siitä väistämättä myös seuraa, että verotuksen ennustettavuus erityisesti sallitun ja kielletyn toiminnan rajan ympärillä kärsii. Lisäksi verotus paikoin rajoittaa myös perusvapauksien toteutumista. Mutta näinhän oikeusperiaatteiden kanssa tapahtuu jatkuvasti. Monet periaatteet ovat ristiriidassa keskenään ja eivät luonnollisestikaan voi toteutua kokoaikaa täysimääräisinä. Verotus ei tässä suhteessa ole poikkeus. Lisäksi yleisen veron kiertosäännöksen taustalla vaikuttavana tehtävänä voidaan nähdä myös tarkoitus luoda hieman epävarmuutta ja herran pelkoa lain soveltamiseen, joka omalta osaltaan hieman hillitsisi verovelvollisten intoa kaikkein aggressiivisimpien veron minimointitoimenpiteiden kokeilemiseen.

Nähtäväksi jää miten EU tuomioistuin suhtautuu uuteen direktiiviin. Oikeuskirjallisuudessa on usein pelkistetysti todettu, että ei-toivotun veron minimoinnin torjuminen välittömän verotuksen parissa on sallittua vain täysin keinotekoisten (wholly artificial) järjestelyjen yhteydessä. joskin tällainen tulkinta ei ole koko totuus EU tuomioistuimen päätöksistä (ks. esim Hilling 2013 ja Rolim 2016). Lisäksi välillisen ja välittömän verotuksen parissa on nähtävissä eroja veron torjunnan sallimisessa, joka saattanee johtua siitä, että välillistä verotusta on harmonisoitu pidemmälle EU:n piirissä kuin välitöntä verotusta. Veronkiertodirektiivin voisi tässä valossa odottaa alentavan kynnystä puuttua välittömän verotuksen puolella tapahtuviin veron minimoimistoimiin. Toisaalta, ei kai muunlaista tulkintaa direktiivin tausta ja tarkoitus huomioiden voi oikein perustella. Koko direktiivi ja laajemmin taistelu aggressiivista verosuunnittelua vastaan osoittaa tahtoa muuttaa vallitsevaa tilannetta, joten tätä kautta on allekirjoittaneen mielestä selvää, että direktiivillä nimenomaan tavoitellaan kynnyksen alentamista.

Koko direktiivin tausta ja tarkoitus huomioiden on erittäin kyseenalaista käyttää kohteena olevien toimien täyttä keinotekoisuutta (wholly artificial) minkäänlaisena rajana tai edellytyksenä veronkiertämisen torjunnassa. Sanotusta pitäisi väistämättä seurata, että veron kiertämisen torjunnalla ja kansallisen veropohjan turvaamisella tulee jatkossa olla oikeusperiaatteina suurempi painoarvo EU tuomioistuimen ratkaisukäytännössä, myös perusvapauksia vastaan, kuin tähän asti.

Hilling Maria: ’Justifications and Proportionality: An Analysis of the ECJ’s Assessment of National Rules for the Prevention of Tax Avoidance’ (2013) 41 Intertax, Issue 5, pp. 294–307

João Dácio Rolim, ’The General Anti-Avoidance Rule: Its Expanding Role in International Taxation’ (2016) 44 Intertax, Issue 11, pp. 815–822

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

5.4.2017

Oikeus vähentää arvonlisävero – vai onko sittenkään?

Arvonlisäveron vähennysoikeudesta on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu runsaasti. Tällä…

10.3.2017

Mintter Meets: Omistajanvaihdos – suunnitelmasta käytäntöön 3.4.2017

Mintter meets on Mintter Oy:n järjestämä ajankohtaistilaisuus, jossa käsitellään omien…

7.3.2017

Aggressiivinen verosuunnittelu halutaan kieltää, mutta mitä se tarkoittaa?

Aggressiivinen verosuunnittelu on viime vuosien aikana kasvanut muoti-ilmaisuksi vero- ja…

23.2.2017

EU:n veronkiertodirektiivi kesyttämään aggressiivista verosuunnittelua

Viime vuosien aikana veron kiertämisen torjuminen on noussut keskeiseksi agendaksi…

4.1.2017

Arvonlisäveron veroilmoituksen korjausmenettely muuttuu – ole tarkkana!

Arvonlisäveron veroilmoituksen virheet korjataan jatkossa uudella korvaavalla ilmoituksella. Korjaus tulee…

Please leave this field empty.